Valtiota ei Talvivaaran tapauksessa odota samanlainen korvausvastuu kuin Wärtsilä Meriteollisuuden konkurssissa 24 vuotta sitten, arvioi Helsingin yliopiston siviilioikeuden professori Heikki Halila.
Korkein oikeus määräsi konkurssia setvittäessä valtion maksamaan alihankkijoille miljoonien korvaukset. Syynä oli silloisen kauppa- ja teollisuusministeri Ilkka Suomisen ja korkeiden virkamiesten esiintyminen vain pari kuukautta ennen lokakuussa 1989 sattunutta konkurssia.
– Suominen ja kansliapäällikkö Bror Wahlroos ilmoittivat suorana televisioidussa tiedotustilaisuudessa, että alihankkijat voivat olla huoletta ja alihankkijat saavat saatavansa, eikä Wärtsilä Meriteollisuutta päästetä nurin.
Korkein oikeus katsoi, että kyseessä oli sopimusoikeudellisesti sitova julkinen lupaus, joten valtio joutui maksumieheksi. Lama-aikaan sattui myös tapaus, jossa silloinen valtiovarainministeri Iiro Viinanen lupasi tv-lähetyksessä, että markkaa ei devalvoida. Tämä aiheutti monessa lausuntoon luottaneessa katkeruutta.
– On kuitenkin eri asia, jos sanotaan konkreettiselle kohdejoukolle, että teidän saatavanne turvataan. Talvivaaran tapauksessa tällaista ei ymmärtääkseni ole toistaiseksi tapahtunut, Halila sanoo.
Valtio omistaa Talvivaarasta sijoitusyhtiö Solidiumin kautta 17 prosenttia.
– Pitäisi olla sellaisen henkilön, jolla on valtuutus toimia valtioneuvoston puolesta antama lupaus, joka kohdistuisi riittävän täsmällisesti tiettyyn joukkoon, Halila arvioi edellytyksiä valtion mahdollisen korvausvelvollisuuden syntymiselle.
Talvivaaran emoyhtiö on päässyt yrityssaneeraukseen, kaivosta pyörittävän Talvivaara Sotkamon kohdalla prosessi on vielä kesken.
Yrittäjäsanomat
toimitus@yrittajat.fi