Ulkomaille maksetuissa alveissa on miljoonien eurojen hyödyntämätön rahareservi.
Suomalaiset yritykset jättävät hakematta alv-palautuksia joka vuosi miljoonien eurojen edestä.
– Yrityksille on kassavirran kannalta tärkeää saada hankinnoista aiheutuneet alv-kustannukset mahdollisimman nopeasti takaisin. Suomalaiset yritykset voivat hakea alv-palautuksia kaikista EU-maista sekä Norjasta ja Sveitsistä kertoo alv-asiantuntija Hennika Linna alv:n takaisinhakuja yritysten puolesta hoitavasta Intrum Justitia Arvonlisäveropalveluista.
EU-direktiivi määrittää verottajille tarkat palautusajat joiden puitteissa ne tulee maksaa. Direktiivin mukainen palautusaika on neljä kuukautta joka voi pidentyä verottajan tekemän lisäkyselyn seurauksena korkeintaan kahdella kuukaudella. Kaikki verottajat eivät kuitenkaan noudata direktiiviä.
Hitaimmin palautusprosessi etenee Etelä-Euroopan maissa. Italiasta alv-palautukset kotiutuvat vielä juuri ja juuri direktiivin aikarajojen puitteissa eli keskimäärin 114 päivässä mutta Portugali Espanja Kreikka Slovakia ja Bulgaria ylittävät neljän kuukauden määräajan roimasti.
– Etenkin näiden niin sanottujen ”hitaiden maiden” osalta kannattaa toimia nopeasti heti vuodenvaihteen jälkeen ja lähettää hakemukset viime vuoden laskuista pikimmiten verottajille. Mitä lähemmäs syyskuun lopun määräaikaa mennään sitä hitaampaa hakemusten käsittely yleensä on Linna selvittää.
Yrityksen kassavirtaa voi tehostaa myös hakemalla arvonlisäverot ulkomailta useammin kuin kerran vuodessa. Jos yrityksellä on pitkin vuotta isoja hankintoja joihin sisältyy ulkomaan arvonlisäveroa kannattaa näistä hakea palautuksia jopa neljännesvuosittain.
– Esimerkiksi Ruotsi Ranska ja Itävalta palauttavat arvonlisäverot hyvinkin nopeasti. Suunnitelmallisella takaisinhaulla yritykset voivat tehostaa kassavirtaansa ja saada alv-palautukset tehokkaasti ja nopeasti takaisin tukemaan uusia investointeja.
Suomen Yrittäjien veroasiantuntija Satu Grekin kuitenkin muistuttaa että jotkut yritykset jättävät tarkoituksella alv-palautukset hakematta ulkomailta.
– Syynä on se että palautushakemuksella yritys käytännössä pyytää itse paikallista veroviranomaista tutkimaan toimintaansa kyseisessä maissa. Tästä voi seurata että viranomaiset katsovat yritykselle syntyvän kiinteän toimipaikan maahansa. Silloin yritys voi joutua antamaan veroilmoituksia ja ehkä rekisteröitymään valtioon josta palautusta haetaan. Tämä koetaan hallinnollisesti työlääksi eikä ovea tutkimiselle haluta avata ihan pienen palautuksen vuoksi Grekin selvittää.
– Suosittelen palautushakemuksen harkitsijaa tiedostamaan että hakemus laukaisee paikallisen toiminnan tutkimisen. Yritys kyllä osaa tehdä itselleen parhaan ratkaisun kunhan tiedostaa tuon riskin suhteessa haettavaan summaan hän jatkaa.
Lotta Tammelin