Työaikalain ja monen toimialan työehtosopimuksen välillä on yleissitovuusjärjestelmästä seuraava erikoinen ristiriita. "Noudattamalla lakia saatat toimia lainvastaisesti" asiantuntija ihmettelee.
Työehtosopimukset rajoittavat monella työpaikalla työaikalain noudattamista. Suomen Yrittäjien lainsäädäntöasioiden päällikkö Janne Makkula ihmettelee ristiriitaa.
– Lopputulos voi olla maalaisjärjellä ajateltuna kuin toisesta universumista. Noudattamalla lain sanamuotoa saatat toimia lainvastaisesti Makkula kertoo Yrittäjäsanomille.
Työaikalain 28. pykälään on kirjattu että vuorokautisen työajan ollessa kuutta tuntia pidempi on työntekijälle annettava säännöllinen vähintään tunnin kestävä lepoaika. Lain mukaan työnantaja ja työntekijä voivat sopia lyhyemmästä kuitenkin vähintään puolen tunnin pituisesta lepoajasta.
Kaikkien yritysten tulee noudattaa työaikalakia. Jos kuitenkin lounastauon pituudesta on mahdollista sopia myös työehtosopimuksen määräyksen perusteella paikallisesti työpaikalla kumoaa työehtosopimus lain sopimisen mahdollistavan pykälän.
Monen toimialan työehtosopimusten mukaan puolen tunnin lepoajasta saavat sopia vain työnantajaliittoihin kuuluvat yritykset. Työnantajaliittoon kuulumaton yritys rikkoo siis lakia jos työntekijän kanssa sovitaan puolen tunnin lounastauosta.
Suomessa on noin 90 000 työnantajaa joista noin 70 000 ei ole järjestäytynyt.
– Aika paljon on laittomia 30 minuutin ruokataukoja siis ollut. Kymmeniä tuhansia laittomia lounastakoja päivittäin Makkula naurahtaa.
– Tämä on esimerkki siitä minkälaisiin lopputuloksiin nykyinen yleissitovuusjärjestelmä voi johtaa Makkula jatkaa.
Työehtosopimus kumoaa niin sanotun lounastaukoa koskevan sääntelyn muun muassa elintarvikealalla. Alan työehtosopimuksen määräykset ruoka- ja lepotauoista johtavat siihen että järjestäytymättömät työnantajat eivät voi sopia lyhyemmistä lounastauoista vaan työaikalain 28. pykälän tahdonvaltaisuus on poistettu työaikalain 40. pykälän mahdollistamalla tes-määräyksellä.
– Tämä on oikeusturvan sekä sääntelyn ymmärtämisen ja hyväksymisen kannalta todella kyseenalaista. Tätä ei pysty ymmärtämään maalaisjärjellä ja työaikalainsäädäntöön perehtynyt juristikin on vaikeuksissa Makkula toteaa.
Katri Simola