Kaupallisen koulutuksen saanut Tuija Tiilikka kiinnostui ihmisläheisemmästä työstä "kovien myyntiduunien" ja kosmetologiuran jälkeen.
– Opiskelin aikuisiällä lähihoitajaksi. Kaupungin ja keikkafirman palveluksessa työskenneltyäni halusin perustaa oman yrityksen.
Viime elokuussa syntyi kotihoitoyritys Vande Oy.
Aluehallintoviraston (AVI) mukaan "yksityisen palvelujen tuottajan, joka harjoittaa muuta kuin ympärivuorokautista sosiaalipalvelutoimintaa, on tehtävä ennen toiminnan aloittamista, olennaista muuttamista tai lopettamista kirjallinen ilmoitus sille kunnalle, jossa palveluja annetaan. Kunnan on ilmoitettava aluehallintovirastolle (AVI) tiedot rekisterin pitoa varten."
Näin Tiilikkakin lähetti ilmoitukset kolmeen kaupunkiin 24. elokuuta. Sieltä papereiden piti matkata AVIiin lopullista hyväksyntää varten.
– Olin yhteydessä kaikkiin kaupunkeihin puhelimitse 2-10 kertaa ja sähköpostit päälle. Yritin lievästi hoputtaa ja kysellä lähettämieni ilmoitusten perään. Enhän voinut tehdä tuona aikana mitään, en edes aloittaa markkinointia, Tiilikka muistelee.
"Byrokratia tuntui ylitsepääsemättömältä"
Yksi kirjaamo oli lähettänyt automaattisen vastauksen, jossa kerrottiin Tiilikan postin saapuneen perille.
– Yhdessä paikassa oli kuulemma sairauslomia, toisessa paperit eivät päätyneet kirjaamosta edes oikealle osastolle. Eräs käsittelijä oli lukenut paperit huolimattomasti ja tehnyt päätöksiä vain kotihoidon tukipalveluiden osalta.
– Sain kuulla, että lähettämäni paperit hoidetaan, mutta aina kului viikko tai kaksi.
Lopulta Tiilikka otti yhteyttä Aluehallintovirastoon ja kyseli papereista sitä kautta, kun ei kehdannut enää kaupunkeja hoputtaa.
Paperit saapuivat AVIiin lokakuun puolivälissä, lähes kaksi kuukautta ilmoitusten lähettämisen jälkeen.
– Paljon oli ideoita odottamassa ja pulssi kävi rauhattomana, mutta vasta lokakuussa pääsin töihin.
AVIn suoritemaksu ilmoituksista oli Tiilikan mukaan 560 euroa. Myönnetty starttiraha on noin 680 euroa kuukaudessa.
– Ymmärrän, että isolla terveydenhuoltoyrityksellä on oma osasto käsittelemään lupia, mutta pienen ihmisen kohdalla byrokratia tuntui aika ylitsepääsemättömältä, Tiilikka sanoo.
Pasi Lehtinen
pasi.lehtinen (at) yrittajat.fi
Kuva: Tuija Tiilikka