Mäntän keskustan kupeessa on kiinteistö, jota hallitsee iso autotalli, tai paremminkin -halli. Sisältä kuuluu kovaa hurinaa. Yrittäjä Tero Rönni lisää siniseen bussiin virtaa, että ilmastointilaite toimisi paremmin.
Rönni pyyhkii käsiään ryppyiseen talouspaperiin. Toisessa kädessä heiluu kuusikulmain ja toisessa Nokian kännykkä, joka sujahtaa sukkelaan kauluspaidan taskuun ja taas korvalle.
Myös ovensuuhun parkkeerattu pikkubussi on ollut huollossa. Rönni on juuri imuroinut bussin yhdeksänvuotiaan lapsenlapsensa Eetu Sällisen kanssa. Kesälomaansa viettävä poika on mennyt pelaamaan tietokonepeliä toimistoon, joten teemme haastattelun Ford Transitin takapenkillä.
Rönni perusti kuljetusalan yrityksensä vuonna 2012. Hän ei halunnut jäädä vielä eläkkeelle, eikä tausta antanut hyviä edellytyksiä palkkatyöhön.
– 30 vuoden ura ammattiyhdistysaktiivina ja 12 vuoden ura kansanedustajana tekee ihmisestä kelvottoman. Kukaan ei palkkaa, sitä on ihan turha lähteä edes yrittämään. Ainoa mahdollisuus oli lähteä yrittäjäksi.
Mänttä-Vilppulan alueella toiminut yritys lopetti tilausajot vuonna 2011, joten uudelle toimijalle oli seudulla tilausta. Kuljetusala oli Rönnille tuttu, olihan hän aloittanut alan työt jo 14-vuotiaana.
Rönni kävi Saksassa ostamassa bussin ja pisti pystyyn Mäntän Tilausliikenne Oy:n. Ideana oli ajella yksikseen muutamia ajoja viikossa. Nyt Rönni työllistää kuitenkin jo viisi vakituista työntekijää, joiden lisäksi listoilla on muutama tuuraaja.
– Mieluiten olisin vain tien päällä ja ihmisten kanssa tekemisissä, mutta tavallaan on hyvä, että toiminta on laajentunut.
Mäntän Tilausliikenne Oy tekee tilausajoja ja koulukuljetuksia sekä ajaa reittiliikennettä Tampereen ja Mänttä-Vilppulan välillä.
Mänttä-Vilppulan kaupunki on koulukyytien vuoksi yrityksen suurin asiakas. Toiseksi suurin on Serlachius-museot.
Tennilän ja seinän välistä
Neljän yrittäjävuoden aikana Rönni on oppinut sen, että yrittäjyys on kovaa työtä. Paperityötä on paljon varsinkin omien työntekijöiden sekä koulukuljetusten myötä.
Tunteeko hän jo kuuluvansa yrittäjien joukkoon?
– No ehkä täällä paikallisesti kyllä, mutta kun kuuntelee joitakin yrittäjien julkisia kommentteja, niin en lähellekään kaikkea allekirjoita. Minulla on vähän toisenlaiset näkemykset, Rönni toteaa.
Ne näkemykset toivat hänelle eduskunnan vasemmistolaisimman kansanedustajan tittelin. Nimike perustuu tutkimukseen, jossa Tampereen yliopiston tutkijat Esa Reunanen ja Pertti Suhonen analysoivat Ylen vaalikonevastauksia vuodelta 2007.
– Siinä oli varmasti aika lailla kyse meikäläisen persoonasta. Olen tottunut sanomaan asiat suoraan. En tykännyt vaalikoneiden täyttämisestä, joten tein sen nopealla tahdilla: halki, poikki ja pinoon, Rönni kertoo.
Mieleen on jäänyt erityisesti hyvin vasemmistolaisena tunnetun vasemmistoliiton Esko-Juhani Tennilän kommentti, kun tulos oli tullut julki.
– Minulla oli juuri todettu kakkostyypin diabetes ja oli pudottanut painoa 28 kiloa. Tennilä sanoi, että minä perkele laihdutin niin paljon, että mahduin menemään hänen ja seinän välistä, Rönni kertoo remakasti nauraen.
Yrittäjyys ei Rönnin arvioiden mukaan ole juuri muuttanut hänen ideologisia näkemyksiään, vaan päinvastoin vahvistanut niitä. Ylen vaalikoneen kysymykset yhdeksän vuoden takaa ovat hyvä tapa testata asia.
Rönni innostuu ja suoristaa Transitin penkillä asentoaan, kun tehtäväksi tulee vastata uudelleen viiteen vaalikoneen väittämään.
Pihlajalinna käänsi pään
Ensimmäinen väite kuuluu näin: työehdoista pitää sopia jatkossa enemmän työpaikoilla kuin valtakunnallisilla työehtosopimuksilla.
Vuonna 2007 Rönni oli täysin eri mieltä väittämän kanssa. Nyt hän sanoo olevansa jokseenkin eri mieltä.
– En kannata paikallista sopimista missään tapauksessa. Silloin täällä kuljetusalalla ei tietäisi yhtään, mitä toiset firmat tienaavat ja millä ehdoilla antavat töitä.
Rönni myöntää, että joissain tapauksissa paikallisesta sopimisesta voi kuitenkin olla hyötyä.
– Pienissä yrityksissä on helppo sopia esimerkiksi kesälomista ja työvuoroista puolin ja toisin. Jossain muodoissa paikallinen sopiminen voi olla hyvä, mutta palkkausehtojen ja muiden vastaavien kohdalla en sitä missään nimessä kannata.
Toinen väite: työntekijän irtisanomista voidaan helpottaa, jos työttömyysturvaa vastaavasti parannetaan.
– En näe mitään kauheata ongelmaa irtisanomisessa, jos siihen on perusteet, Rönni aloittaa pohdintansa.
Lopulta hän vastaa väittämään, että ei osaa sanoa. Vuonna 2007 Rönni oli väitteen kanssa täysin eri mieltä.
Kolmas väittämä kuuluu näin: jos on valittava joko julkisten palveluiden parantamisen tai tuloverotuksen keventämisen välillä, on valittava veronkevennykset.
– Olen jokseenkin eri mieltä. Tässä olen vähän pehmentynyt, silloin olen varmaan ollut täysin eri mieltä, Rönni sanoo ja arvaa oikein.
Neljäs väite: verorahat täytyy käyttää vain julkiseen terveydenhoitoon, ei yksityislääkäreillä käyntien tukemiseen.
Vuonna 2007 Rönni oli väitteen kanssa täysin samaa mieltä. Nyt hän on täysin eri mieltä.
Syy on se, että hän on paikallispolitiikassa nähnyt yksityisen puolen edut. Rönni oli kaupunginvaltuuston jäsenenä mukana järjestämässä Mänttä-Vilppulan sosiaali- ja terveyspalvelut yhteen Pihlajalinnan kanssa.
– Tässä kohtaa julkinen terveydenhuolto osoitti toimimattomuutensa, ja Pihlajalinna on tehnyt hyvää työtä, joten olen muuttanut kantaani tässä suhteessa.
Viides väite: valtiolla pitää olla nykyistä huomattavasti vahvempi rooli talouselämän ohjaamisessa. Rönni miettii pitkään.
– Tämä on visainen kysymys. Se on vähän kiikun kaakun. Iso raha kuitenkin päättää. En osaa sanoa, vaikka aiemmin en ole juuri jättänyt vastaamatta mitään.
Tämänkin väitteen kohdalla vuodet yrittäjänä ovat muuttaneet Rönnin mietteitä. Vuonna 2007 hän oli väittämän kanssa jokseenkin samaa mieltä.
Omaa ajattelua hokemien sijaan
Rönni pistää sikariksi pikkubussin ulkopuolella. Hän ei näe mitään ristiriitaa siinä, että on sekä vasemmistolainen että yrittäjä.
– Tunnen sellaisiakin yrittäjiä, joiden ajatusmaailma on vielä huomattavasti jyrkemmin vasemmalle, hän toteaa.
Rönniä harmittaa se, etteivät monet yrittäjät ehdi perehtyä tai osallistua politiikkaan.
– Helposti tukeudutaan toisten kannanottoihin ja sorrutaan siihen, ettei mietitä asioita kunnolla. Liian paljon on yrittäjissä sitä, että vain toistetaan (Jussi) Järventauksen ja muiden johtohenkilöiden mantroja, joita on vuosikymmeniä puhuttu ja manattu. Olen täysin eri mieltä esimerkiksi siitä, että työntekijän palkkaaminen tai irtisanominen olisi vaikeaa.
Kritiikki ei vähennä Rönnin arvostusta muita yrittäjiä kohtaan.
– Suurin osa tästä yrittäjäjoukosta tekee ihan helvetin kovaa työtä, eikä pidä hommistaan ääntä.
Rönni vaikuttaa yrittäjien asemaan paikallisesti Mäntän ja Vilppulan Yrittäjät ry:n kautta. Hän istuu toista vuotta yhdistyksen hallituksessa. Alueen yrittäjillä on yksimielinen näkemys siitä, miten asiat tulisi hoitaa. Heitä puhuttavat paikalliset aiheet, kuten keskusta-alueiden kehittäminen ja matkailuun liittyvät asiat.
Kansanedustajaksi yrittäjä ei enää haikaile.
Vuodesta 1999 vuoteen 2011 Arkadianmäellä vaikuttanut Rönni ei asettunut enää ehdolle neljännelle kaudelle. Hän turhautui erityisesti ”kusitolppana oloon”.
– Politiikka on semmoinen laji, että sitä ei voi valtakunnan tasolla tehdä, jos sen teko jurppii. Yrittäjyys on vapaampaa, eikä ihmisiä haukuta, vaan ollaan positiivisessa mielessä tekemisissä.
– Sinun ei myöskään aina ole pakko vastata puhelimeen, vaan joku toinen voi siihen vastata, Rönni jatkaa nauraen.
Yrityksensä tulevaisuuden osalta Rönni elättelee toivoa, että eräs sukulaispoika ryhtyisi jatkajaksi. Potentiaalia on myös toimistossa tietokonepeliä pelaavassa lapsenlapsessa, jonka siivouksen jäljiltä pikkubussi kiiltelee puhtauttaan.
Katri Simola