Aihe kiinnosti kuitenkin sen verran, että Analystican henkilökunta osallistui kurssille, jossa kerrottiin, miten julkisiin hankintoihin laaditaan tarjouksia ja miten hankintamenettelyt toimivat. Siitä lähtien Analystica on osallistunut lukuisiin tarjouskilpailuihin.
– Se oli aikoinaan enemmän sattumaa lähteä tarjoamaan julkiselle puolelle, mutta nykyisin se on jo meille tärkeä segmentti, kertoo Michael Lindholm Yrittäjäsanomille.
Viime vuosina Analystica on voittanut isoja projekteja sosiaali- ja terveysalalta. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri on asiakkaana neljättä vuotta, Pirkanmaan sairaanhoitopiiri ensimmäistä vuotta.
Asiakkuudet eivät ole tulleet helpolla. Esimerkiksi sairaanhoitopiirit tekivät runsaan vuoden ajan selvityksiä siitä, kenet ne valitsevat.
– Se vaatii pitkää pinnaa ja kustannuksia, joita tulee erilaisista selvityksistä, raporteista ja kokouksista. Pitää vain uskoa itseensä, Lindholm linjaa.
”Voidaan vain toivoa”
Julkisia hankintoja tehdään Suomessa vuosittain arviolta 35 miljardin euron arvosta. Euromääräisesti suurimmat hankinnat keskittyvät sosiaali- ja terveysalalle sekä rakennusalalle.
Moni pieni kunta on viime vuosina kilpailuttanut sote-palvelujaan. Esimerkiksi Mänttä-Vilppula ja Jämsä ovat solmineet sopimuksia Pihlajalinnan kanssa.
Suuret sote-ulkoistukset nostavat pienet kunnat korkealle tilastoissa, joissa hankintojen arvo suhteutetaan asukaslukuun. Mänttä-Vilppulan hankintojen arvo on yli 28-kertainen maakuntien keskiarvoon verrattuna.
Mutta miten pk-yritykset hyötyvät ulkoistuksista, jos sopimuksia tehdään vain Pihlajalinnan kaltaisten jättien kanssa?
Suomen Yrittäjien kilpailuasioiden päällikkö Satu Grekin arvioi, että palveluntuottajan motivaatio määrää sen, kuinka paljon sopimuksista lohkeaa alihankintoja.
Suuret yritykset voivat olla pk-yritysten kannalta yhtä lailla huono monopoli kuin julkinen sektorikin. Yksityinen sektori voi kuitenkin valita kumppaninsa julkista vapaammin.
Sote-uudistuksen edettyä kunnat eivät enää voi tehdä viime vuosien kaltaisia kokonaisulkoistuksia, muistuttaa Varsinais-Suomen Yrittäjien hankinta-asiamies Jorma Saariketo.
– Nyt voidaan vain toivoa, että maakuntiin muodostuvat sote-hankintayksiköt eivät tee kilpailutuksista niin suuria, että pk-yritykset eivät pääse tarjoamaan palveluitaan.
Yli sata miljoonaa
Pienille yrityksille realistisimpia julkisia hankintoja ovat usein pienhankinnat, joita kunnat voivat tehdä ilman tarjouskilpailua. Hankintalaki ei säätele pienhankintoja, mutta ohjaa niiden tekoa.
Grekin, Saariketo sekä Suomen Yrittäjien varatoimitusjohtaja Antti Neimala arvioivat pienhankintojen määrän kasvavan selvästi lähivuosina, kun uusi hankintalaki nostaa kynnysarvoja.
– Kasvu on vähintään sata miljoonaa euroa ja kappalemäärissä noin 2 600 hankintaa vuodessa. Kappalemäärissä tämä vastaa 17 prosenttia Hilmassa olevista hankinnoista. Onkin tärkeää, että myös pienhankinnat kilpailutetaan mahdollisimman avoimesti, Neimala sanoo.
Pienet yritykset voivat päästä kiinni myös isompiin hankintoihin, jos ne ositetaan. Hallituksen esityksessä velvoite hankintojen jakamisesta osiin on kuitenkin tulossa vain EU-hankintoihin. Kansallisia hankintoja ei ole pakko jakaa osiin.
Se on yrittäjien kannalta vakava uhka.
– Suuri vaara on, että kilpailutusten koko kasvaa pk-yritysten ulottumattomiin ja jakamista ei toteuteta, vaan keksitään perustelut jakamatta jättämiselle, Saariketo sanoo.
Tällä voi olla merkittäviä alueellisia vaikutuksia.
– Jos kunta omalla toiminnallaan syö elintilaa yrityksiltä, syö se samalla omaa elinvoimaansa, toteaa Suomen Yrittäjien elinkeinopoliittinen asiamies Hannamari Heinonen.
Laittomia hankintoja
Joka vuosi osa kunnista ei kilpailuta yhtään hankintaa. Vuonna 2015 tällaisia kuntia oli 31, joista noin puolet sijaitsi Ahvenanmaalla.
– Ei ole todennäköistä, että kunta ei olisi vuoden aikana hankkinut yhtään mitään, vaikka kyseessä olisikin pieni kunta. Ahvenanmaa on poikkeus, sillä maakuntahallinto ja Maarianhamina kilpailuttavat usein kuntien puolesta, Saariketo sanoo.
Se, ettei hankintoja näy tilastoissa, voi Saarikedon mukaan johtua ainakin neljästä syystä. Jos kyseessä on pieni kunta, se saattaa tehdä yhteistyötä isomman kanssa, eikä tieto välity tilastoihin.
Toisekseen kunta on voinut ottaa käyttöön Kuntaliiton omistaman KL-Kuntahankinnat Oy:n puitesopimukset, joiden tiedot eivät näy näissä tilastoissa kunnan omana hankintana.
Kolmannekseen pienissä kunnissa ei aina riitä osaamista kilpailuttamiseen. Siihen liittyvä neljäs syy on se, että kilpailutuksen merkitys ymmärretään tahallaan väärin.
– Ihan selkeästi on sellaisia tapauksia, että on jätetty hankinta kilpailuttamatta ja tehty suorahankinta. Se on useimmiten laiton menettely, josta kukaan ei vapaaehtoisesti kerro.
Miten julkisten hankintojen kilpailutusta voisi kehittää?
Vitreo Oy:n Perttu Hietasen mukaan pienhankinnoista ilmoittamisen pitäisi olla pakollista kunnille. Hankkijalle on myös asetettava pätevyysvaatimukset.
– Nyt etenkin pienissä kunnissa hankintoja tehdään usein oman työn ohella osaamattomin voimin. Tuotteen tai palvelun elinkaarikustannusten sekä yrityksen verojalanjäljen pitäisi sisältyä tarjousten vertailukriteereihin.
Joensuun Seudun Kehittämisyhtiö JOSEK Oy:n Päivi Halosen mielestä hankinnoilla on suuri merkitys alueen talouteen, joten niitä kannattaa jakaa yhä enemmän osiin, jotta myös pk-yrityksillä on mahdollisuus osallistua.
– Hankkijan tulisi olla yhteydessä yrityksiin ja hioa tarjouspyyntöä vuoropuhelun pohjalta. Kuntien tulisi tiedottaa hankinnoista jo etukäteen ja yrittäjien pitäisi jaksaa olla aktiivisia.
Putki-Sato Oy:n Juha Aholan mukaan kansallisia kynnysarvoja pitäisi nostaa, sillä se toisi hankintayksiköille enemmän vapautta ja parantaisi puitesopimuksien painoarvoa.
– Rajoitettu menettely, jossa hankintayksikkö valitsee yritykset, jotka ovat parhaiten soveltuvia tarjoamaan hankintaa, on mielestäni paras. Hankintayksikkö saa silloin helpommin laatua ja palvelua, Ahola esittää.
Katri Simola