Väänäsen juuret ovat maaseudulla Iisalmessa, josta kumpuaa arvomaailma, joka vaikuttaa hänen jokapäiväiseen tekemiseensä 160 hengen yrityksessä vielä nykyäänkin.
– Työn tekemiseni tapa juontaa juurensa sieltä. Olen maatilalla kasvanut ja perheen arvot omaksunut. Kun oli heinäaika, ei siinä paljon vaihtoehtoja ollut. Sukulaisiakin tuli auttamaan ja opittiin tekemään yhdessä, 38-vuotias Väänänen muistaa.
Parikymmentä vuotta Tampereella opiskelemassa ja teknologiayrityksiä vetämässä on opettanut paljon, mutta toiminta perustuu edelleen samaan kotona imettyyn maailmankuvaan.
– Yrityksen perustana ovat avoimuus ja sadan prosentin rehellisyys. Arvoina ovat myös lojaalisuus ja arvostus yritystä ja ihmisiä kohtaan, Väänänen luettelee.
Hymynaamasta mutrusuuhun
HappyOrNot tunnetaan palautehymiöistä, joita on esimerkiksi kauppojen tai terveyspalvelujen ulko-ovilla. Kävijä voi helposti antaa palautteen painamalla jotain neljästä vaihtoehdosta – iloisesta hymynaamasta tyytymättömään mutrusuuhun.
Yritys perustettiin vuonna 2009, ja nyt palvelua käyttää yli 4000 yritystä 117 maassa.
– Ensimmäiset toimitukset olivat vuonna 2010. Jännitimme, miten tässä käy, mutta jo ensimmäisten päivien aikana huomasimme, että ihmiset antavat palautetta. Tämä voi toimia ja unelma toteutua.
Asiakas saa hymiöpalautteesta dataa, joka on Väänäsen mukaan reaaliaikainen johtamisen mittari. HappyOrNotille on kerääntynyt jo enemmän dataa kuin esimerkiksi Tripadvisorilla on käytössään.
Identiteetti on tärkeä
Tutkija, kauppatieteiden tohtori Susanna Kultalahti tunnistaa hyvin Väänäsen tyyppisen johtajan, joka haluaa johtaa omalla, tärkeäksi kokemallaan tyylillä.
– Identiteetti on nuorelle työntekijälle ja esimiehelle tärkeä. Työssä halutaan tuoda omaa näkemystä esille ja tapojen kirjo on monipuolinen. Se näkyy vaikkapa työajoissa: joillekin sopii kahdeksasta neljään -työ, toiset eivät välitä työajoista ollenkaan.
Myös ulkoinen identiteetti halutaan säilyttää työssäkin, pitää esimerkiksi pipoa tai hupparia.
– Kun Peter Vesterbacka kulki ison yrityksen johtajana joka paikassa huppari päällä, olihan se ajatuksia ja tunteita herättävä asia.
Vaasan yliopistossa työskentelevä Kultalahti on tutkinut väitöskirjassaan y-sukupolvea, joka on määritelty 1979–1995 syntyneiden ikäpolveksi. Ikä on kuitenkin vain yksi määrittävä tekijä, yhteisessä maailmankuvassa on paljon muutakin.
– He ovat kokeneet 90-luvun laman ja koulusurmat. He ovat oppineet, että täytyy olla monta ammattia, jotta pärjää eläkkeelle asti. He arvostavat työn ulkopuolista muuta elämää: perhettä, ystäviä ja harrastuksia.
Y-sukupolvesta on kasvanut työelämän suurin ryhmä; vuonna 2020 se edustaa jo noin 45 prosenttia työvoimasta.
– Silti monet työelämän käytännöt ovat vielä edellisten sukupolven luomia. Monessa organisaatiossa tavat ovat vielä hyvin jäykkiä, Kultalahti sanoo.
Suoruus on savolaiselle tärkeä periaate
Väänäsen valinnat viedä yritystä eteenpäin ovat selkeästi olleet onnistuneita. HappyOrNot on kasvanut ja kansainvälistynyt hurjaa tahtia.
Yhdeksän vuotta sitten aloitettiin 10 työntekijällä. Nyt tekijöitä on Tampereella sata ja ulkomailla, pääasiassa Yhdysvalloissa 60. Sijoittajat lähtivät mukaan viime vuonna.
Hymiöpalautteet kiinnostavat Suomen ja Yhdysvaltojen lisäksi muun muassa Saksassa, Ranskassa ja Isossa-Britanniassa.
– Miten ylläpitää avoimuutta on iso haaste. Miten järjestää tiedonsiirto kaikille siten, että he ymmärtävätkin sen.
Suoruus on savolaiselle Väänäselle ollut tärkeä periaate alusta saakka, ja siitä hän pitää kiinni edelleen.
– En hyväksy sentyyppistä maailmaa, että pienissä ryhmissä politikoidaan. Suora keskustelu juuri sen henkilön kanssa, jota asia koskettaa, vie asiaa eteenpäin.
HappyOrNotissa eletään todeksi y-sukupolven johtajuutta, toisin kuin vielä monella työpaikalla. Väänänen ei näe erityistä tarvetta pukeutua perinteisen johtajan tavoin pukuun ja kravattiin eikä hän näe myöskään tarvetta käskyttämiseen tai pakottamiseen.
– Arvostus ja kunnioitus syntyvät muilla tavoilla kuin vaatteilla tai huutamalla. Ne tulevat sisällöstä, miten hyvin onnistun ja kuinka johdonmukaista johtamiseni on.
Kun Väänänen lähtee töistä, hän antaa ovensuulla hymiöpalautteen päivän töistä.
– Yleensä olen saanut asioita vietyä eteenpäin ja painan tyytyväisenä vihreätä. Joskus painan punaista, kun siltä tuntuu. Silloin en ole saanut asioita aikaan tai koen, että olen epäonnistunut ihmisten johtamisessa.
Nuoruuden Iisalmessa katsottiin kesän t-paitakelillä jo talven yli. Viljaa piti korjata, perunat nostaa, tehdä ruokaa ihmisille ja eläimille riittävästi koko vuodeksi. Toimitusjohtajan katse on nytkin vahvasti tulevaisuuteen, uusia tuotteita kehitetään ja kasvunäkymät ovat edelleen vahvat.
– Nyt pitää katsoa monen vuoden päähän. On oltava analyyttinen ja nähdä, missä sitten ollaan. Paljon mielenkiintoisia asioita on luvassa asiakkaillemme.
Tiina Rantakoski
tiina.rantakoski (at) yrittajat.fi
Kuva: Mika Kanerva
Juttu on kokonaisuudessaan julkaistu Yrittäjä-lehdessä 6/2018.
![]()
